sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Huolestunut äiti.

Aleksi istuu tietokoneen ääressä, kuten tavallisesti. Nykyään häntä ei muualta pahemmin tavoitakaan. Toisinaan hänet kyllä löytää pelikonsolin äärestä muiden ikäistensä seurasta. Mutta tavallisempaa on, että hän istuu niin aamut kuin illat, päivät kuin yöt tietokoneensa ääressä. Tarkalleen en tiedä, mitä hän koneella tekee, pelaa kaiketi pelejä. Tämän olen päätellyt sen tapaisesta näppäimistön hakkaamisesta. Tavalliselta kirjoittamiselta se ei kuulosta.

Ennen Aleksi oli varsin kiinnostunut jalkapallon peluusta ja monesta muusta urheilulajista. Silloin hänellä riitti paljon kavereita, jotka kävivät jatkuvasti kylässä. Nykyään hän ei pahemmin mitään harrasta. Joskus kuulen hänen rämpyttelevän kitaraa Iron Maidenin soidessa taustalla. Bändin tunnistan siksi, koska lähes kaikissa hänen t-paidoissaan lukee kyseisen bändin nimi. En kyllä voi ymmärtää, miten joku haluaa käyttää paitoja, joissa on luurangon kuvia, kulkea pelkissä mustissa, niittivöineen ja kasvattaa pitkät hiukset, ettei kauniita kasvoja niiden alta saata edes tunnistaa. Hänen kavereitaan toki kylässä käy yhä, mutta he sulkeutuvat visusti hänen huoneeseensa ja pysyttelevät siellä.

Hänen huoneensakin on hirvittävässä kunnossa. Silloin tällöin, kun hän jostain syystä ei ole koneensa äärellä, yritän käydä siivoamassa huonetta. Eli hakemassa likapyykin pois lattioilta kuleksimasta ja likaiset astiat pestäväksi. Ennen hän piti aina huoneensa siistinä. Kaikille tavaroille oli tarkat paikkansa ja viikoittain hän teki viikkosiivouksen huoneessaan. Tosin silloin hänen huoneessaan oli vielä seinillä auto-boordit ja kaikki sisustus vaaleansiniseen sointuvaa. Nykyään vaaleansininen väritys on vaihtunut mustaan ja harmaaseen, hyvin synkkään. En yhtään ihmettele, että ennen niin seurallinen ja pirteä poika on nykyään äksyilevä ja laiska. Jo hänen huoneensa väritys imee kaiken energian ja innon elämästä. Verhojakin hän pitää aina kiinni, ikkunasta saisi edes vähän valoa ja elämää huoneeseen.

Toisinaan en edes ymmärrä mistä Aleksi minulle puhuu. Sanat, jotka hänen suustaan tulevat ulos eivät välillä ole suomea. Ne kaiketi liittyvät tietokoneisiin ja peleihin, joita hän pelaa. En tiedä mistä sellainen sanasto on peräisin. Pahinta hänen nykyisessä puheessaan on kielenkäyttö. Kiellettyjä sanoja lentelee, joka välissä. En ymmärrä miksi sitä pitää kiroilla, vaikka aihetta moiseen ei ole.

4 kommenttia:

  1. Hyvä teksti. Mielenkiintoinen kertoja-valinta. Tekstistä löytyy kaksi henkilöä, ja vaikka pääasiassa kerrotaan vain pojan elämästä niin myös huolestuneen äidin elämä avautuu hyvin.

    VastaaPoista
  2. Äiti vaikuttaa kyllä selvästi huolestuneelta. Aleksin ymmärtää hyvin teini-ikäiseksi pojaksi, joka on kokenut muutoksen. Todellakin erilainen valinta kertojan suhteen, hyvä :)

    VastaaPoista
  3. Tekstistä käy hyvin ilmi kuka on päähenkilö ja minkä ikäisesti ihmisestä on kyse. Tuollaisiahan ne kaikki huolestuneet äidit varmasti ovatkin..

    VastaaPoista
  4. Äiti tuntuu ihan aidosti huolestuneelta. Kuten Johanna edellä sanoikin, niin kertoja-valintasi on mielenkiintoinen ja toimii hyvin. Miksiköhän Aleksi on muuttunut niin kovasti...

    VastaaPoista